8. Rekisteröityminen

Neuvottelukunnan toiminta ei kokenut suurtakaan muutosta uudelleenjärjestäytymisen myötä. Sisäinen organisaatio muuttui, mutta se ei vaikuttanut työnkuvaan tai kansainväliseen toimintaan. Vaikka lähetyslentäjät olivat toimineet Suomessa jo 20 vuotta, oli se silti suhteellisen nuori järjestö. Kasvua tapahtui tasaisesti koko ajan ja se johti moniin muutoksiin.

8.1. Toiminta kotimaassa

Lähetysyhdistys Kylväjä jäi pois neuvottelukunnasta 3.4.1991. Eroamisen syynä oli se, ettei heillä ollut omia lähetyslentäjiä tai lentäjäehdokkaita. Kesällä 1991 neuvottelukunnan puheenjohtaja vaihtui. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Ari Aho (GF). Muutos ei ollut pitkäaikainen, kun keväällä 1994 ulkomailta palannut Paavo Kilpi (SLS) valittiin uudelleen puheenjohtajaksi.

8.1.1. Koulutus

Kandidaattien koulutus eteni Suomessa edelleen GF:n tahdittamana. Järjestöt kustansivat omien kandidaattiensa erityiskoulutusta eri puolilla maailmaa lentokoulutuksissa, kielikouluissa ym. Uusien hakijoiden määrä kasvoi koko ajan. 1970- ja 80-lukujen taitteessa haastateltavia hakijoita oli ollut muutamia vuodessa. 1980-luvun lopulla vastaava luku oli parhaimmillaan 10-20 lentäjää vuodessa. Heistä kandidaateiksi kelpuutettiin yleensä 0-2 vuosittain. Vuoteen 1992 asti voitiin sanoa, että MAF:in toiminta kasvoi merkittävästi eri maissa ja uusia työkenttiä avattiin jatkuvasti. Tarve työntekijöistä etenkin hallinnossa ja lentotekniikassa oli akuutti. Lentäjiä saatiin kuitenkin niin nopeasti, että jo vuonna 1993 ilmoitettiin, että Afrikan englantia puhuviin maihin ei voida sijoittaa lentäjiä ennen vuoden 1994 loppua.

Muutoksia koulutusjärjestelyyn oli tulossa. Manfred Gardziella ilmoitti haluavansa jäädä eläkkeelle myös lähetyslentäjien testaamisesta. Hän ilmoitti jatkavansa vuoden 1994 loppuun asti, kunnes jättäisi tehtävän seuraajalleen. Neuvottelukunta päätti tiedustella alustavasti eri lähetysjärjestöjen testaajien halukkuutta ottaa myös lähetyslentäjien testaus huolekseen. Asia päätettiin jättää ratkaistavaksi vasta MAFE:n kokouksen jälkeen, jotta saataisiin tietää yhteiseurooppalainen kanta testauskysymykseen. MAFE ilmoittikin edellyttävänsä jatkossa kaikkien lentäjien testaamista hollantilaisessa testilaitoksessa. Testejä jatkettiin Suomessa, kunnes hollantilaisten testien ilmoitettaisiin tulevan pakollisiksi. Toinen uudistus tapahtui vuonna 1994, kun Ilmailulaitos myönsi luvan lentää arviointilentoja lähetyslentäjiksi hakeutuville, joilla ei ole lentolupakirjaa. Keskusteluun nousi myös mahdollisuus perustaa Suomeen Short Term Pilot Bank sellaisista henkilöistä, joilla olisi mahdollisuus irrottautua suhteellisen nopeasti lyhytaikaiseen MAF:in palvelukseen.

8.1.2. Tiedotus

Tiedotusta lähetyslentäjien työstä jatkettiin järjestämällä tilaisuuksia kouluissa, seurakunnissa ja hengellisissä kesätapahtumissa. Lähetyslentäjä-lehteä varten perustettiin toimitusneuvosto, joka vastasi lehden toimittamisesta noin vuoden välein. Käytännössä lehti ilmestyi joka toinen vuosi. Seuraava numero oli tarkoitus julkaista vuonna 1995. SLS:n materiaalipalvelu tarjosi esitteitä sekä elokuvia ja videoita lähetyslentäjien työstä. Muiden muassa "Operaatio Masai" -videota oli esitetty lukuisissa tilaisuuksissa. Lehdistössä oli ollut kirjoituksia toiminnasta, kuten myös ohjelmia eri puolilla Suomea paikallisradioissa. Vuonna 1992 Lähetysmuseoon tuli oma lähetysilmailuosasto, jonka puuhamiehenä oli ollut Pauli Immonen. Uusia esitteitä, videoita ja T-paitoja hankittiin edellisvuosien tapaan.

8.1.3. Avustaminen

Lähetyskenttiä avustettiin edelleen. Vuonna 1991 järjestettiin Tuomas messu -keräys, joka tuotti 400.000 mk Cessna 402 koneen hankkimiseksi Tansaniaan. Saman "Tuomas" -koneen hankintaan SLS antoi lisäksi 800.000 mk. Vuonna 1992 GF järjesti "Lähetä lentoon" keräyksen, joka tuotti 16.000 mk. Tuotto käytettiin Cessna 402 koneen ambulanssivarustuksen hankkimiseksi ja OH-MAF:in korjauskuluihin. Keräyksillä oli myös merkittävä tiedotuksellinen rooli. Afrikan lisäksi rahallista tukea annettiin mm. Euroopan MAF:in kalustotarpeisiin. Myöhemmin SLS antoi 500.000 mk Partenavia-lentokoneen hankintaan. Neuvottelukunnan historian aikana jäsenjärjestöt, lähinnä SLS, olivat avustaneet kaiken kaikkiaan neljän koneen hankinnassa.

8.2. Kansainvälinen toiminta

Suomen Lähetyslentäjien tekemä työ alkoi saada vakiintuneen ja arvostetun aseman kansainvälisesti. Jonkinlaisena osoituksena luottamuksesta voidaan pitää MAFE:n kääntymistä neuvottelukunnan puoleen parissa tapauksessa vuonna 1994. Lähetystyön aloittaminen Nepalissa oli järjestöjen kesken siirretty MAF Australialta MAFE:lle. MAFE:n johtaja Max Gove pyysi Paavo Kilpeä tunnustelemaan asiaa Nepalin matkallaan marras-joulukuussa. Sen lisäksi OH-MAF:ia tiedusteltiin lainattavaksi promootiolennoille Englantiin.

Kansainvälisesti merkittävä asia olivat myös MAF Euroopan perustamisesta alkaneet neuvottelut. Vuodesta 1982 asti pidettyjen Euroopan alueen MAF:ien kokousten tilalle ryhdyttiin vuonna 1989 suunnittelemaan yhtä järjestäytynyttä Euro-MAF:ia. 1990 tapahtui MAF UK:ssa organisaatiomuutos. Euroopan toiminnallisena järjestönä toimineen MAF UK:n tilalle syntyi MAF Eurooppa. Jokaisella kansallisella MAF:illa oli oma edustajansa sen hallituksessa. MAF UK oli yksi niistä jatkaen toimintaansa Iso-Britannian kansallisena järjestönä. Suomi sai toistaiseksi vain tarkkailijan osan, koska Suomessa ei ollut MAFE:n vaatimaa organisaatiota. Vuonna 1993 ilmeni pieniä erimielisyyksiä MAFE:n kanssa. Suomessa nähtiin sen toimintamallina olevan kansallisten MAF:ien toimintavallan rajoittaminen. Kansainvälisen yhteistyön onnistumiseksi liittyminen MAFE:aan nähtiin kuitenkin tarpeelliseksi.

8.3. Rekisteröityminen

Vuonna 1992 Antti Warén oli esittänyt neuvotteluja MAF-Finlandin muodostamiseksi. Jäsenjärjestöt olivat valmiita neuvotteluihin uuden toimintamallin etsimiseksi. MAFE:n suunnalla tapahtunut kehitys oli muokannut maaperää järjestäytymiselle otollisemmaksi. Järjestäytymistä ei nähty enää vaihtoehtona vaan välttämättömyytenä tiiviin yhteistyön jatkamiseksi. 9.9.1992 perustettiin työryhmä muotoilemaan organisaatiota. Radikaaleja muutoksia ei tarvittu, sillä vuonna 1988 tapahtunut järjestäytyminen oli luonut organisaation, joka oli sellaisenaan sopiva yhdistyksenkin toimintamalliksi.

Vuoteen 1993 mennessä saatiin sääntöehdotus käsiteltäväksi. Se hyväksyttiin vain hyvin pienin korjauksin. 23.3.1994 perustettiin yhdistys nimeltään Suomen Lähetyslentäjät ry, ruotsiksi MAF Finland rf. Ruotsinkielisellä nimellä oli merkitystä, koska englannin kielistä nimeä ei voitu rekisteröidä. Englanninkielinen termi MISSION AVIATION FELLOWSHIP FINLAND, lyhennettynä MAF-FINLAND, muutettiin kuulumaan ainoastaan MAF FINLAND, koska se oli myös ruotsin kieltä. Logoksi valittiin MAFE:n käyttämä logo, jossa sana Europe korvattiin sanalla Finland.

Perustajajäseninä olivat seuraavat järjestöt: Gospel Flight ry, Pilottipiiri ry, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry, Suomen Lähetysseura ry, Suomen Vapaa Ulkolähetys ry ja äskettäin mukaan tullut Suomen Vapaakirkko. Yhdistyksen päätösvaltaa käyttää kahdesti vuodessa kokoontuva kokous, johon jokainen jäsenjärjestö lähettää kaksi edustajaa. Hallitukseen valittiin seitsemän henkilöä: Paavo Kilpi (puheenjohtaja, SLS), Ari Aho (varapuheenjohtaja, GF), Timo Puttonen (PP), Paavo Erelä (SLEY), Kyösti Jokimies (SEKL), Juhani Kivelä (SVK), Arto Hämäläinen (SuVUL).

Lisäyksiä edelliseen organisaatioon olivat tiedotussihteerin toimen ja kandidaattitoimikunnan perustamiset. Lisäksi käytiin keskustelua toiminnanjohtajan nimeämisestä, mutta yhdistys jatkoi toistaiseksi vanhalla tyylillä, ilman yhtään palkattua työntekijää.

Virallinen rekisteröinti otettiin nopeasti käsittelyyn. Syynä oli tuleva MAFE:n perustava kokous 13.9.1994, jossa haluttiin olla mukana perustavana jäsenenä. MAFE:n säännöthän edellyttivät jäsenjärjestöiltään juridista organisaatiota. Euroopan kansallisten MAF:ien liittyessä MAFE:en MAF FIN oli myös mukana ja sai johtokuntaan kaksi paikkaa. Ensimmäiset Suomen edustajat olivat Ari Aho ja Paavo Kilpi. MAFE:n ja MAF UK:n erottaminen oli juridisesti vielä kesken, mutta taloudellisesti ja toiminnallisesti se oli lähes loppuun saatettu.

Edellinen luku: Uudelleen järjestäytyminen
Seuraava luku: Lähetyslentämisen merkitys
Takaisin tämän sivun alkuun