7. Uudelleen järjestäytyminen

Vuoteen 1987 asti Lähetyslentäjien neuvottelukunta oli toiminut kansainvälisesti mitattuna hyvinkin harvinaisella tavalla. Vapaaehtoisesti mukana olevien eri uskontokuntien yhteistyö oli onnistunut hyvin, mitä myös ulkomaiset MAF:it olivat ihmetelleet. Missään muualla ei löytynyt vastaavanlaiselle yhteistyölle perustuvaa toimintaa.

7.1. Kysymys rekisteröitymisestä

Neuvottelukunnan kokouksessa vuoden 1987 alussa nousi esille kysymys uudelleenjärjestäytymisestä rekisteröidyksi yhdistykseksi. Tätä perusteltiin sillä, että neuvottelukunnan työ oli laajentunut joka vuosi ja budjetti alkoi olla yhä enemmän rasitukseksi mukana oleville järjestöille. Kansainvälisten asioiden keskittyminen nähtiin myös järjestäytymisen etuna. Myönteisinä seurauksina pidettiin lisäksi lähetyslentäjäkoulutuksen organisoinnin siirtymistä rekisteröidylle järjestölle ja varojen käytön selkeytymistä. Tähän asti neuvottelukunta oli kanavoinut varoja mm. GF:lle koulutusta varten.

Gospel Flight ry:lle lähetettiin kysely. Siinä tiedusteltiin mahdollisuutta muodostaa GF:sta MAF-Suomi. GF torjui ajatuksen ja teki oman ehdotuksensa uudelleenjärjestäytymisen pohjaksi. Lähtökohtana oli, että MAF-Suomi muodostettaisiin Lähetyslentäjien Neuvottelukunnasta. Jäseninä olisivat neuvottelukunnan jäsenjärjestöt. Jäsenjärjestöt nimeäisivät edustajansa MAF-Suomen kokoukseen, joka kokoontuisi 2-4-kertaa vuodessa. Yhdistykselle nimettäisiin hallitus, joka koostuisi asiantuntijoista ja jonka puheenjohtajana toimisi joku jäsenjärjestön edustaja. Hallituksessa olisi 4-6 jäsentä ja se kokoontuisi tarpeen mukaan. Toimistaan se vastaisi MAF-Suomen vuosikokoukselle. Varsinaisen työn johtoon palkattaisiin toiminnanjohtaja ja hänelle nimettäisiin tarpeen mukaan 2-3 apulaista, joille ei maksettaisi palkkaa. Toiminnanjohtaja työskentelisi hallituksen hänelle antamien suuntaviivojen mukaan ja vastaisi sille toiminnastaan. Jäsenmaksut olisivat nykyisen käytännön mukaiset.

Ongelmallisena pidetty rahoitus korjaantuisi. Yhdistys kantaisi itse omat työkustannuksensa. Siten uskottiin mahdollisuuksien lähetyslentäjäkandidaattien koululentojen tukemiseen kasvavan.

7.2. Rekisteröitymisen edut ja haitat

Neuvottelukunta kokoontui pohtimaan asiaa. Muiden maiden MAF-toimintaan verrattuna yhdistyksen perustaminen tuntui perustellulta. Taloudellinen paine oli kasvanut jatkuvasti. Yhdistyksellä olisi paremmat varojen keräämisen mahdollisuudet. Missään tapauksessa ei tultaisi muodostamaan järjestöä, joka taloudellisilla rasitteillaan sulkisi pois ketään nykyistä neuvottelukunnan jäsenjärjestöä. Vastuu talousasioista tulisi jakautumaan uudella tavalla. Jäsenjärjestöjen korvausosuus määräytyisi kandidaattikohtaisesti. Yhdistyksen perustaminen ei vaatisi edes toimiston perustamista, vaan toiminnanjohtaja hoitaisi asioita kotoaan käsin. Kouluttaja ja toiminnanjohtaja olisi yksi henkilö.

Esille nousi kysymys, ollaanko uudessa yhdistyksessä mukana todella järjestöinä vai lähetetäänkö sinne edustajia, kuten nykyisellään. SLS:n kanta oli, että sellaisella uudella lähetysjärjestöllä, jonka jäseniä olisivat lähetysjärjestöt eri kirkkokunnista, ei olisi tulevaisuutta. Periaatteessa ei oltu yhdistyksen perustamista vastaan, mutta oli kysymyksiä, joita oli ensin selvitettävä. Miten muun muassa saataisiin järjestöjen edustus yhdistyksessä sekä taloudellisen vastuun että äänivallan suhteen tasapuoliseksi? Toiminnanjohtajan toimenkuvan muokkaamiseen, sen rajat tarkasti määritellen, tulisikin ryhtyä pikimmiten. SuVUL:n kanta oli etteivät he voisi resurssien puutteessa liittyä yhdistykseen, joka vaatisi erilaista taloudellista panosta kuin nykyinen neuvottelukunta. SuVUL kysyikin olisiko heillä mahdollisuus olla mukana esim. lähettämällä tarkkailijoita kokouksiin. Perustettiin työryhmä tutkimaan järjestäytymisen hyviä ja huonoja puolia ja selvittämään avoimia kysymyksiä.

7.3. Ehdotus uudeksi toimintamalliksi

Työryhmä julkaisi ehdotuksensa rekisteröidyn yhdistyksen säännöiksi. Nimeksi tulisi Suomen Lähetyslentäjät ry. Englanninkielinen nimi olisi MAF-Finland. Yhdistyksen tarkoituksena olisi palvella lähetysjärjestöjä ja kansallisia kirkkoja. Niiden kanssa vastuuta kantaen levitettäisiin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta niiden keskuuteen, jotka eivät Häntä tunne. Tarpeessa olevia palveltaisiin ja kristillisen kirkon kasvua autettaisiin lähtökohtana pyhän Raamatun ilmoitus Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Tarkoitustaan yhdistys toteuttaisi nykyaikaisen ilmailun suomin mahdollisuuksin yhteistyössä kansainvälisten lähetyslentäjäjärjestöjen kanssa. Tehtävät jaettiin viiteen kohtaan.

1. Lähetyslentäjien työn tukeminen
2. Uskovien kutsuminen erilaisiin lähetyslentotehtäviin lähetyskentillä.
3. Lentäjien ja muun henkilöstön kouluttaminen lähetyslentotehtäviin.
4. Yhteyksien ylläpitäminen ja kehittäminen muiden lähetyslentäjäjärjestöjen kanssa.
5. Toiminnassa tarvittavien ilma-alusten ja muun materiaalin toimittaminen kohdemaihin.

Kaikenkaikkiaan säännöt olivat hyvin samankaltaiset kuin aikaisemminkin. Eroja oli mm. kokousjärjestelyissä. Yhdistys ei kokoontuisi yhtä usein kuin neuvottelukunta, noin 4-8 kertaa vuodessa, vaan sitä johtaisi kaksi kertaa vuodessa kokoontuva vuosikokous, johon jokainen jäsenjärjestö lähettäisi kaksi edustajaa.

Kysymys uudelleenjärjestäytymisestä jätettiin rukouksella harkittavaksi: oliko oikea aika toimia näin?

7.4. Ajatus rekisteröitymisestä hylätään

Elokuussa 1987, pitkän pohdinnan jälkeen, neuvottelukunta päätti vetää ehdotuksen Suomen Lähetyslentäjät ry:n perustamisesta pois järjestöjen jatkokäsittelystä ja jatkaa toimintaansa nykyisenlaisena järjestönä. Ajan ei katsottu olevan kypsä suunnitelman toteuttamiselle.

SuVUL oli ilmoittanut, että sillä ei olisi resursseja jatkaa uudessa järjestössä. Epävirallisen neuvotteluyhteyden jatkumista ennallaan toivottiin. SuVUL:n jäämistä pois ei pidetty hyvänä muun muassa siksi, että sen osuus neuvottelukunnassa helluntailiikkeen lähettien järjestönä oli merkittävä. Suurempien taloudellisten velvoitteiden nähtiin tuovan vaikeuksia myös niille järjestöille, joilla ei ollut omia kandidaatteja. Tultiin siihen tulokseen, ettei kannata muuttaa järjestelmää, jos kaikki eivät lähde mukaan. Neuvottelukunnan toimintaa päätettiin vain terävöittää kaikilla mahdollisilla alueilla ja perustaa niitä varten määräaikaisia erityistyöryhmiä.

7.5. Organisaatiomuutos

Keskustelu rekisteröitymisestä osoitti, suunnitelman kariutumisesta huolimatta, että jonkinlaiseen muutokseen olisi silti tarvetta. Vuoden 1988 alussa asia otettiin tapetille uudelleen, kuitenkin ilman rekisteröitymistarkoitusta. Jäsenjärjestöt ilmaisivat mahdollisuutensa uudelleenjärjestäytymiseen, mutta esim. SuVUL ilmoitti edelleen kykenemättömyytensä taloudellisiin sitoumuksiin.

5.4.1988 Neuvottelukunnan organisaatiota päätettiin muuttaa rekisteröintikeskustelujen aikana muodostuneeseen malliin. Neuvottelukuntaa laajennettiin siten, että kukin jäsenjärjestö valitsi neuvottelukuntaan kaksi edustajaa. Se kokoontuisi kaksi kertaa vuodessa. Neuvottelukunta nimitti keskuudestaan kuusijäsenisen työvaliokunnan, jonka oli määrä kokoontua n. 10 kertaa vuodessa. Työvaliokuntaan päätettiin valita lentämisen ja lähetystyön ammattilaisia.

Työvaliokunnan tehtävät:

• budjetin valmistelu
• vuosiraportin valmistelu
• toimintasuunnitelman valmistelu
• koulutuksen suunnittelu
• kandidaattiasioiden käsittely
• kansainväliset kokoukset
• päättäminen varojen käytöstä hyväksytyn budjetin puitteissa
• tiedotus
• erilaisten tehtävien delegointi työryhmille

Neuvottelukunnan tehtävät:

• uusien jäsenten valinta erovuorossa olevien tilalle
• työvaliokunnan valmisteleman budjetin hyväksyminen
• työvaliokunnan valmisteleman toimintasuunnitelman hyväksyminen
• toimintasuunnitelman tarkistus
• Euroopan MAF:in kokouksien edustajien valinta
• mahdollisen lisäbudjetin laadinta
• katsaus päättyneeseen kauteen.

Edellinen luku: Kansainvälisten yhteyksien kehittyminen
Seuraava luku: Rekisteröityminen
Takaisin tämän sivun alkuun