|
||||||||
![]()
|
9. Lähetyslentämisen merkitys9.1. Työ maailmallaMAF-järjestöt ovat suurin kristillisellä ja humanitaarisella alalla toimiva lentojärjestö, jos laskentaperusteena käytetään omistettujen lentokoneiden lukumäärää. Tänä päivänä eri MAF-järjestöt käyttävät yli 170 lentokonetta ja helikopteria tehtäviinsä, kun vastaavat arvot muilla järjestöillä ovat yksittäisiä koneita tai parhaimmillaan muutamia kymmeniä. Keskinmäärin joka toinen minuutti MAF:in lentokone nousee tai laskeutuu jossain päin maailmaa. MAF:in kuljetukset ovat perustana monen lähetysjärjestön ja kirkon työlle. Esimerkkinä voidaan sanoa mm. Tansanian kirkon nopea kasvaminen osittain MAF:in työn ansiosta. Lentotyölle on koko ajan kysyntää ja lentäjät saavat tehdä aivan täysiä työpäiviä. MAF UK:n perustaja Murray Kendon perusti lähetyslentojärjestön "kirkon ilma-aseeksi" pahan valtaa vastaan. Kokonaisuudessaan MAF:ista oli tarkoitus tehdä lähetystyöntekijöiden ja -järjestöjen palvelujärjestö lähetyskentillä. Se oli tarkoitettu kirkon apuvälineeksi eikä varsinaiseksi lähetystyötä tekeväksi järjestöksi. Pohjimmiltaan tavoitteena oli kuitenkin nopeuttaa evankeliumin leviämistä. MAF toimii tunnustusten välisesti kristillisessä lähetystyössä ja yleisessä humanitäärisessä työssä. Kirkkojen, lähetysjärjestöjen ja muiden kristillisten järjestöjen lisäksi asiakaskuntaan kuuluvat mm. Punainen Risti ja YK, sekä muita humanitaarisia järjestöjä. MAFE:lla on myös pikaiseen apuun tarkoitettu "nyrkki", Rapid Relief Wing -katastrofiryhmä. MAF US:lla on tytäryhtiö Air Serv, joka toimii humanitaarisessa palvelutyössä kristinuskon kieltävillä alueilla. Perustamista suunnitellessaan Kendon teki listan tehtävistä, joihin lähetyslentäjiä tarvittaisiin:
Luettelo on 1940-luvulta ja siinä on monia tarpeettomiksi käyneitä asioita. Silti se antaa kuvan lähetyslentäjien työn monipuolisuudesta ja tarpeellisuudesta. Vaikka monet maakuljetusvälineet ovat kehittyneet jopa nopeammin kuin lentokoneet, ne eivät silti voi korvata lentämistä. Lähetyslentäjien suuret työmäärät kertovat siitä omaa kieltään. Maailman ollessa aina vain pienempi lentämisellä on nyt ja tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys. 9.2. Työ SuomessaJos lähetyslentäjien työ nähdään merkityksellisenä kansainvälisesti, on ehkä tarpeetonta pohtia sen merkitystä suomalaisten osalta. Suomen Lähetyslentäjät ovat osa suurta kokonaisuutta, jossa jokaisen panos on tärkeä. Suomalaisille lähetysjärjestöille Suomen Lähetyslentäjien työ ei tuo mitään erityisetuja. MAF kyllä pyrkii sijoittamaan suomalaiset lähetyslentäjät alueille, joilla jo ennestään on suomalaista lähetystyötä. Suomalaisten lähetystyöntekijöiden tarpeita ei voida kuitenkaan taata täytettävän suomalaisten lentäjien työllä. MAF organisoi työtä ja lennättää työntekijöitä alueilla, missä sitä tarvitaan, kansallisuudesta riippumatta. Lähetyslentäjien Neuvottelukunnan perustaminen sattui hyvin tarpeelliseen ajankohtaan. Työtä ei tarvinnut tehdä turhautuneena odotellen lentäjien paikkojen vapautumista lähetyskentillä. Lentäjistä oli pulaa aina 90-luvulle saakka. Vielä vuonna 1991 MAF UK lähetti tiedon lentäjien, mekaanikkojen ja hallinnollisten työntekijöiden tarpeesta Afrikassa. Vuodesta 1992 alkaen tulivat kuvaan mukaan rajoitetut työvoimapyynnöt. Tsadiin etsittiin ranskankielen taitoisia lentäjiä. Vaikka MAF:n toiminta jatkoi kasvamistaan, työntekijöitä tarvittiin lentokonetekniikkaan ja hallintoon, ei niinkään lentämiseen. Englantia puhuviin maihin voidaan sanoa olleen ylitarjontaa jo vuonna 1993. Esim. Afrikkaan MAFE ei voinut luvata lähetyslentäjille sijoituspaikkaa ennen vuoden 1994 loppua. Ranskankielisillä alueilla oli kuitenkin vielä pulaa lentäjistä. Lähteet
Kirjallisuus
Edellinen luku: Rekisteröityminen |
|||||||
![]() |