3. Neuvottelukunnan perustaminen

3.1. Ensimmäinen lähetyslentäjä

Suomen Lähetyslentäjien toiminnan voidaan sanoa alkaneen siitä, kun Seppo Kurkola lähti MAF UK:n palveluksessa Etiopiaan ensimmäisenä suomalaisena lähetyslentäjänä vuonna 1975. 28.2.1975 kokoonnuttiin Suomen Lähetysseurassa neuvottelemaan MAF UK:n edustajien kanssa. MAF kertoi toiminnastaan ja teologisista perusteistaan, vaikkakin jo etukäteen oli huomattu, että SLS:n ja MAF:in käsitykset ja näkemykset yhteistyöstä olivat yhdenmukaiset. Päätehtävän tuli olla evankeliumin levittäminen. Kaikki muut tehtävät, kuten esimerkiksi lääkintähuolto, liittyisivät tähän. Uskon perustojen oli tärkeä pitää yhtä, koska kummatkin yhteistyöhön ryhtyvistä järjestöistä olivat ja ovat hyvin vahvasti kristillistä sanomaa levittäviä. Tämän suhteen yhteistyön luominen ei ollut vaikeaa.

SLS oli helpoimmin ajateltavissa oleva lähettävä järjestö. Sillä oli ennestään yhteyksiä MAF:iin melko pitkän ajan takaa. Heti MAF:in perustamisen jälkeen, vuosien 1946-47 vaihteessa, järjestö lähetti tiedusteluja evankelisille lähetysjärjestöille ympäri maailman. MAF halusi tiedustella eri lähetysjärjestöiltä kiinnostusta MAF:in palvelujen saamiseksi alueilleen. Suomeen lähtivät tiedustelut Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle (SLEY) ja SLS:lle. SLS:ssa tiedustelu otettiin kiinnostuneena vastaan ja uskottiin ennakkoluulottomasti MAF:in mahdollisuuksiin. SLS oli yksi harvoista vastanneista.

Jos Englannin ulkopuolinen lentäjä halusi tulla palvelukseen, oli hänen parasta olla jonkun järjestön palveluksessa. MAF UK, kuten mikään muukaan toiminnallinen järjestö, ei rahoittanut ulkomaalaisen lentäjän toimintaa, eikä lähettänyt lentäjiä. Lentäjällä oli siis oltava tukenaan seurakunta tai lähetysjärjestö, joka piti huolen hänen toimeentulostaan. MAF toimi vain hallinnollisena elimenä. Rahoituksellisen puolen hoitamiseksi lentäjälle oli tärkeää tietää, kuka ottaisi hänestä vastuun.

Suomen kirkko lähetti Seppo Kurkolan Etiopiaan Suomen Lähetysseuran kautta. SLS oli siis lähettävä järjestö, joka otti tehtäväkseen maksaa Seppo Kurkolan palkat ja muut henkilökohtaiset kulut oman käytäntönsä mukaan. MAF omisti lentokoneet ynnä muun kiinteän omaisuuden, sekä kustansi lentämisestä aiheutuvat kulut. Sen tehtävä oli myös hoitaa kalustettu asunto Addis Abebaan tai Jimmaan Sepon sijoituksesta riippuen.

Seppo Kurkolan oli määrä toimia MAF:in käytännön mukaisesti. MAF ei voinut taata, että kaikki suomalaisten tarpeet lennätettäisiin suomalaisilla lentäjillä. Yhteydenpito muihin SLS:n lähetteihin oli kuitenkin mahdollista.

Seppo Kurkolan tuli aloittaa MAF UK:n lähetyslentäjiänsä varten suunnittelema koulutusohjelma. MAF:in ei ollut tarkoitus antaa koulutusta paikalliseen kieleen, koska yhteistyö tehtäisiin muiden lähettien ja englantia puhuvien etiopialaisten kanssa. SLS sai kyllä antaa koulutusta, jos se sopii MAF:in aikatauluun. Tärkeämpänä nähtiin lentokokemus. Minimivaatimus MAF-lentäjäksi on 500 lentotuntia, josta ei voi tinkiä. Seppo Kurkolalla oli koossa 220. Hän tarvitsi siis lentotunteja, joista osa kertyi erityislentokoulutuksen ja valmennuksen yhteydessä.

Kun Seppo Kurkola lähti työhönsä, MAF toimi silloin jo 27 maassa. Siitä huolimatta sillä ei ollut ollut ennen Seppo Kurkolaa kuin vain kolme Englannin ulkopuolelta tulevaa lähetyslentäjää. Heistä kaksi oli Sveitsistä ja yksi Hollannista. Seppo Kurkolaa voidaan siis pitää hyvällä syyllä lähetyslentämisen pioneerina. Avasihan hänen toimintansa Suomelle melko aikaisessa vaiheessa väylän kansainväliseen yhteistyöhön, jossa Suomen asema myöhemmin nousi hyvinkin arvostetuksi.

3.2. Neuvottelukunnan synty

Suomalaisen lähetyslentojärjestön perustaminen otettiin ensimmäisiä kertoja puheeksi MAF UK:n kanssa käydyissä keskusteluissa Seppo Kurkolaa lähetettäessä. Silloin nousi kysymykseksi uusien suomalaisten lähetyslentäjien tarve. MAF UK ei osannut sanoa tarvitaanko Suomesta lisää lentäjiä. Jos kuitenkin useampia lentäjiä kiinnostuu asiasta, Suomeen olisi syytä perustaa oma kansallinen MAF -järjestö.

Tarve ilmaantui kuitenkin paljon ennen kuin uusia lähetyslentäjäkandidaatteja oli tiedossa. MAF:in edustajana Suomessa oli toiminut liikennelentäjä Antti Waris. Hän oli kiertänyt esittelemässä lähetyslentäjien toimintaa eri puolilla Suomea ja oli sitä mieltä, että laajapohjaisempi taustaryhmä olisi tarpeen jo nyt. Seppo Kurkolan aloitettua työnsä MAF:in palveluksessa lähettäjien vastuu oli lisääntynyt niin, että suunniteltu neuvottelukunta olisi perustettava.

Suomen Lähetysneuvostolta (SLN) tiedusteltiin asiaa. SLN, joka toimii eri kirkkokuntiin kuuluvien suomalaisten lähetysjärjestöjen yhteistyöelimenä, suhtautui myönteisesti suunnitelmaan. Tämän jälkeen MAF UK:ta pyydettiin lähettämään SLN:lle suositus Suomen Lähetyslentäjien Neuvottelukunnan perustamisesta. Neuvottelukunta perustettiin 8.12.1976. Sen oli tarkoitus toimia erillisenä Suomen Lähetysneuvostosta, mutta säilyttää siihen kiinteä informaatioyhteys.

Neuvottelukunnan puheenjohtajaksi valittiin Suomen Lähetysseuran apulaisjohtaja Viljo Remes ja sihteeriksi Suomen Lähetysseuran Afrikan työn sihteeri Olavi Ojanperä. Suomenkieliseksi nimeksi päätettiin ottaa Lähetyslentäjien neuvottelukunta ja englanninkieliseksi The Finnish Council of MAF. Jäseniksi hyväksyttiin kaikki lähetysjärjestöt, jotka olivat jättäneet perustavaan kokoukseen ilmoituksen halukkuudestaan liittyä neuvottelukuntaan. Lähetysjärjestöt nimesivät siihen seuraavat edustajat:

• Liikennelentäjä U. Koskela (Lähetysyhdistys Kylväjä)
• Lähetyssihteeri U. Kunnas (Suomen Vapaa Ulkolähetys)
• Lähetyssihteeri M. Myllärinen (Suomen Ev.lut. Kansanlähetys)
• Afrikan työn sihteeri O. Ojanperä (Suomen Lähetysseura)
• Apulaisjohtaja V. Remes (Suomen Lähetysseura)
• Liikennelentäjä A. Waris (Pilottipiiri)

Uusia lähetysjärjestöjä päätettiin ottaa jäseniksi, sikäli kun ne ilmaisisivat halua tai tarvetta liittymiseen.

Viljo Remes lausui perustamiskokouksessa sanat:
"Olemme kristittyjä sen perusteella, että olemme jatkuvassa Kristus-yhteydessä. Aloitamme työmme adventtiaikana, jolloin erikoisesti lähetystyötä tekevinä odotamme Herraa."

Neuvottelukunta perustettiin kanavaksi MAF:in sekä suomalaisten lähetysjärjestöjen ja seurakuntien välille. Tarkoitus ei ollut olla kilpailevana järjestönä muiden lähetysjärjestöjen rinnalla. Neuvottelukunnan tehtävä oli värvätä uusia lähetyslentäjiä ja huolehtia lähetyslentäjistä kentällä. Omalta osaltaan neuvottelukunta halusi tehdä lähetyslentäjien työtä tunnetuksi ja vaikuttaa lähetyslentämisen lisäämiseksi. Perustamiskokouksessaan neuvottelukunta otti tehtävikseen seuraavat kuusi asiaa.

1. Työn tunnetuksi tekeminen Suomessa sekä informaation yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden edistäminen.
2. Lähetystyön perusteiden ja päämäärien esitys MAF:in toiminnasta kerrottaessa.
3. MAF:in työhön tulon esittäminen mahdollisuutena suomalaisille uskoa tunnustaville lentäjille.
4. Varojen kokoaminen Suomesta työhön lähteneille lähetyslentäjille. Sopivassa vaiheessa mahdollisesti myös varojen keräys hankittavaa konetta varten.
5. Työhön hakijoiden alkukarsinta, lentokoulutuksen valmistaminen yhteistyössä MAF:in kanssa. Neuvottelukunta voi tarvittaessa myös keskeyttää koulutuksen, lopullisen valinnan ja päätöksen hakijoiden suhteen suorittaa se MAF:in toimisto, jonka alaiseen työhön kandidaatti valmistuu.
6. Neuvottelukunta varmistaa, että lähettävä järjestö vastaa työhön lähtevän lähetyslentäjän palkkauksesta, sosiaalieduista, lomista yms.

Edellinen luku: MAF yleisesti
Seuraava luku: Alkuvaiheet
Takaisin tämän sivun alkuun