|
||||||||
![]()
|
2. MAF yleisestiMission Aviation Fellowship (MAF) on v. 1945 perustettu kansainvälinen lähetyslentojärjestö. Sen tehtävänä on avustaa lähetysjärjestöjä ja humanitäärisiä järjestöjä sekä paikallisia kirkkoja ja seurakuntia tarjoamalla ilmakuljetuspalveluja kolmannen maailman vaikeakulkuisilla alueilla. Kansainvälisellä MAF:lla ei ole ollut yhtä kattojärjestöä, vaan vuosittainen kokous joka on päättänyt yhteisistä asioista. Kansainvälinen MAF jakaantuu useaan toiminnalliseen järjestöön: AMAF (Australia), MAF Brasilia, MAF Etelä-Afrikka, MAFE (Eurooppa), MAF Kanada ja MAF US (Yhdysvallat). Parhaillaan on syntymässä kauan suunniteltu järjestö nimeltä MAF International. 2.1. PerustaminenIdea MAF:n perustamiseen syntyi kahdella taholla toisen maailmansodan jälkeen. Sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa muutama entinen taistelulentäjä ja teknikko halusivat käyttää täysin uudella tavalla hyväksi sotaa varten hankkimaansa ammattitaitoa. MAF US perustettiin vuonna 1944 ja Iso-Britannian MAF (MAF UK) vuonna 1945, mikä katsotaan kansainvälisen MAF:n perustamisvuodeksi. MAF Australia perustettiin vuonna 1947. Se toimii pääasiassa Indonesiassa, Bangladeshissa, Papua Uusi-Guinealla ja myös Australiassa. Yhdysvaltojen MAF suuntautuu enimmäkseen avustamaan Etelä-Amerikan lähetystyötä ja Iso-Britannian MAF Afrikan lähetystyötä. MAF US on järjestöistä tällä hetkellä suurin. Ajatus lentokoneiden käyttämisestä lähetystyössä ei ollut uusi, sillä Flying Doctors -järjestö ryhtyi käyttämään lentokoneita työssään jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Lähetyskentilläkin oli lentokoneita käytetty, kun vuonna 1938 George Fisk kokeili lentokonetta työnsä tukena Borneossa. Järjestäytyneenä toimintana MAF oli kuitenkin laajuudessaan uraa uurtava. Nykyisin MAF on selvästi suurin lentojärjestö sekä humanitäärisessä että hengellisessä työssä. Järjestön ensimmäinen lentokone oli Iso-Britannian MAF:illa. Ikävä kyllä, niukan kokemuksen ja tietämyksen vuoksi Keski-Afrikkaan helmikuussa 1948 hankittu alitehoinen kone putosi saman vuoden elokuussa. 2.2. ToimintaMAF:n tehtävänä on auttaa lentokuljetuksilla lähetysjärjestöjä, paikallisseurakuntia, sairaaloita, kehitysaputyöntekijöitä ja alueiden omia asukkaita. Tärkeintä on evankeliumin levittäminen. MAF:n toiminnan päämäärät ovat Jumalan sanan julistamisen tukeminen, laajentaminen ja nopeuttaminen. Työtä tehdään sekä yksityisille henkilöille että yhteisöille kansallisen kirkon ja lähetysjärjestöjen kautta. Tavoitteena on lisäksi yhteiskunnan tarjoamien palvelujen kehittäminen mukaan lukien koulutus, terveydenhuoltopalvelu, edellytysten luominen taloudelliselle kasvulle sekä katastrofiapu. Myös ilmailun kehittäminen on yksi palvelumuoto. MAF:in toiminta-alueilla avun tarpeet ovat rajattomat. Kaukaisiin kehittymättömiin kyliin kuljetetaan teknisiä asiantuntijoita, insinöörejä ja maatalousalan asiantuntijoita. Humanitäärisestä avusta terveydenhuollon tarpeet ovat suurimpia. Lääkärien ja sairaanhoitajien kuljettaminen kyliin on MAF:in toiminnassa erittäin tärkeää. Matkustajien lisäksi MAF:in koneet kuljettavat rahtia ja postia, suorittavat sairaskuljetuksia, hoitavat ruokakuljetuksia nälänhätäalueille jne. MAF:in toiminta on loppujen lopuksi edullista siitä huolimatta, että lentäminen on kallista. Autokuljetukset ovat mm. kolme kertaa kalliimpia ja matka kestää keskimäärin kolmetoista kertaa kauemmin kuin lentomatka. Lentokoneella on myös huomattavasti helpompi ylittää poliittisesti epävakaat alueet, tiesulut, vuoristot ja tulva-alueet. Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Australian MAF-järjestöt ovat toimintansa laajuudessa suurimpia. Ne ovat järjestössä merkittävässä asemassa, koska niiden kautta koulutetaan ja ohjataan myös muiden maiden lentäjät työtehtäviinsä eri puolille maailmaa. Järjestöillä on käytössä noin 170 lentokonetta ja helikopteria. 2.3. TyöntekijätMAF:n työntekijäksi voi hakea pääasiassa kolmeen eri tehtävään: lentäjäksi, mekaanikoksi tai avioniikkateknikoksi (radio- ja navigointilaitetekniikka). Jossakin määrin on tarvetta myös hallinnollisen ja talousalan ammattilaisista. Lentäjällä tulee olla ansiolentäjän lupakirja, mittarilentokelpuutus ja vähintään 500 lentotunnin kokemus moottorilentokoneilla. Matkalennot, "puskalentotoiminta" ja ammattilentotoiminta katsotaan eduksi. Lentäjät, joilla on lentokonemekaanikon lupakirja ovat erityisen tervetulleita. Lentokonehuoltomekaanikolla tulee olla lentokonemekaanikon lupakirja ja kokemusta yleisilmailukoneiden huoltotoiminnasta. Avioniikkateknikolla tulee olla asianmukainen koulutus ja työkokemusta lentokoneradiolaitteiden huolto- ja korjaustöistä. MAF testaa tarvittaessa hakijan edellytykset ennen kalliin koulutuksen aloittamista. Koulutukseen liittyy yleisesti vielä lähettäjäjärjestöjen omat soveltuvuustestit. Työntekijöiltä edellytetään myös lähettäjäjärjestön vaatimusten mukainen lähetystyöntekijäkoulutus. Aikaisemmin MAF ei antanut koulutusta paikalliseen kieleen, koska MAF:n työkieli on englanti ja yhteistyö tehdään muiden lähettien ja englantia puhuvien paikallisten kanssa. Nykyisin paikallinen kieli opiskellaan lähetysjärjestöjen kielikursseilla. Lähetyskentän vaikeat lento-olosuhteet ja MAF:n lentotoiminnan luonne asettavat lentäjille suuria vaatimuksia. Kehittyneissä maissa turvallisuutta on pystytty parantamaan kehittämällä lennonjohto- ja sääpalveluja, radio- ja navigointilaitteita sekä etenkin lähestymislaitteita. Työkentällä tilanne on toisenlainen. Länsimaiseen ilmailukulttuuriin verrattuna MAF-lentäjän toimintaympäristö on vähemmän säänneltyä. Lentotoiminta on niin sanottua "puskalentämistä". Vaikeissa olosuhteissa huonokuntoisilla, kuumilla ja korkealla sijaitsevilla kentillä lennettäessä ei ole käytössä em. apuvälineitä. Järjestö käyttääkin lähinnä yksimoottorisia voimakastehoisia STOL-koneita (short take off and landing). MAF:n lentäjien koulutuksessa lähtökohtana on se, että pieniä haavereita tapahtuu väistämättä. Lento-onnettomuuksia sattuu keskimäärin yksi jokaista lennettyä 5000 tuntia kohden. Koulutus tähtää siihen, että lentäjä kykenee selviytymään vaarallisista tilanteista. MAF:in lentotoiminnassa turvallisuustekijät ovat aina ensisijaisia. MAF:n lentäjälle ei riitä vain pelkkä lentotaito. Hän joutuu auttamaan teknistä henkilökuntaa huoltotehtävissä, kohtaamaan paikallisia heimokulttuureja, toimimaan erilaisten lähetysjärjestöjen kanssa ja selviämään kaluston huoltoon liittyvien hallinnollisten tehtävien kanssa. Hän joutuu kirjoittamaan matkalippuja, lastaamaan, purkamaan ja siivoamaan koneensa. Hänen tulee kyetä palvelemaan niin kirkkojen työntekijöitä, kansainvälisiä vieraita, poliitikkoja kuin paikallisia matkustajia. Joskus lentäjän velvollisuuksiin kuuluu myös auttaa matkustajia heidän erilaisissa ongelmissaan. Jokainen MAF:n työntekijä onkin lähetystyöntekijä, joka todistaa uskostaan omalla elämällään ja työllään. Järjestö on yhteiskristillinen ja se merkitsee yhteistyötä eri tunnustuskuntiin kuuluvien kristittyjen kanssa. Työntekijöiden tulee hyväksyä MAF:n tunnustuksellinen perustusasiakirja "Statement of Faith". 2.4. RahoitusMAF ei ole kaupallinen yritys. Kuluista noin kolmannes peritään matkustajilta, loput saadaan lahjoituksina työn tukijoilta. Henkilöstökustannukset, kuten palkka, asuminen, matkat jne. kustantaa työntekijän lähettäjä, joka normaalisti on lähetysjärjestö tai seurakunta. Lähetysjärjestöt kustantavat yleensä myös varsinaisen lähetystyöntekijäkoulutuksen. Ammattikoulutuksen ja siihen liittyvät testit hakija maksaa itse. MAF rahoittaa omien tukijoidensa avulla lentokoneet, työtilat, työvälineet, polttoaineet, öljyn, käyttökustannukset, vakuutukset, lentokenttämaksut, jne. 2.5. MAF SuomessaEnsimmäinen suomalainen lähetyslentäjä Seppo Kurkola lähti perheineen Suomen Lähetysseuran lähettämänä, MAF UK:n alaisena, Etiopiaan vuonna 1975. Suomeen perustettiin Lähetyslentäjien neuvottelukunta vuonna 1976. Vuonna 1994 neuvottelukunta rekisteröityi nimellä Suomen Lähetyslentäjät ry - MAF Finland rf. (MAF FIN). Se auttaa ammattitaitoisia lentäjiä, lentokonemekaanikkoja sekä avioniikan ammattilaisia löytämään paikkansa lähetystyössä. Mukana ovat seuraavat järjestöt: Gospel Flight ry. (GF), Pilottipiiri ry. (PP), Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry. (SEKL), Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry. (SLEY), Suomen Lähetysseura ry (SLS), Suomen Vapaakirkko (SVK) ja Suomen Vapaa Ulkolähetys ry. (SuVUL). MAF FIN ei ole kuitenkaan itsenäinen lähetysjärjestö, joka lähettää lähetystyöntekijöitä, vaan työhön lähettäminen tapahtuu varsinaisten lähetysjärjestöjen tai lähettävien seurakuntien kautta. Sen on tarkoitus olla kanavana MAF:n ja suomalaisten lähetysjärjestöjen välillä värväämällä uusia lähetyslentäjiä. MAF FIN ei myöskään anna ammattikoulutusta, vaan auttaa hakijoita löytämään sopivat kanavat ammattitaidon hankkimiseksi sekä lähettävän järjestön löytämiseksi. MAF FIN on yksi MAFE:n perustajajäsenistä.
Edellinen luku: Johdanto |
|||||||
![]() |